10 superruokaa pistävät aineenvaihduntasi vauhtiin

Nämä 10 superruokaa puhdistavat kehoasi, pistävät aineenvaihduntasi vauhtiin ja ahdistavat rasvan liikkeelle.

MUISTA MYÖS NÄMÄ:

Aloe vera

Kookosöljy

Kaneli

Inkivääri

Valkosipuli

Chili

Vehnänoras

Punajalavankuori

Tankoparsa

Pavut ja linssit

Kaura

Marjat

Viinietikka

Kalkkuna, kana, poro, hirvi ja kala

Persilja ja muut yrtit

Chia-siemenet

Lakritsanjuuri

Laihdutus ei tunne oikotietä onneen, mutta matkaa voi nopeuttaa oikeilla ravitsemusvalinnoilla. Tietyillä ruuilla on toisia enemmän painonpudotusta edistäviä vaikutuksia.

– Mitään ruokaa ei ole luotu laihduttamaan, sillä ruuan tehtävänä on ravita. Kun keskittyy mahdollisimman ravitsevaan ruokaan, nauttii ruuasta enemmän, eikä siitä tule vihollista. Energian lisääntyessä ja aineenvaihdunnan kiihtyessä huomaat samalla laihtuvasi, ravintovalmentaja Hanna Skyttä kertoo.

Hän on erikoistunut naturopaattiseen ravitsemukseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Oppimansa kautta Skyttä on ohjannut useita julkisuuden henkilöitäkin ruokavaliossaan terveellisempään suuntaan.

– Tietyillä ruoka-aineilla on muita enemmän ruuansulatusta ja aineenvaihduntaa kiihdyttäviä tai kehoa puhdistavia vaikutuksia.

Skyttä muistuttaa kehon puhdistuksen eli ”detoxin” merkityksestä. Jos maksa ja muu kehon puhdistuselimistö ovat kuormittuneet ruuasta, kosmetiikasta, ilmansaasteista ja erilaisista muoveista saaduista kemikaaleista, on niiden kyky hoitaa rasva-aineenvaihduntatehtäväänsä heikentynyt. Mikäli rasvaliukoista kuonaa on varastoitunut runsaasti rasvasoluihin, on laihduttaminen todennäköisesti hankalampaa.

– Elimistön hellävarainen puhdistaminen on painonhallintayrityksen paras edistäjä. Se ei tarkoita pilleri- tai mehukuureja, vaan maksaa voi hoitaa sen toimintaa stimuloivilla ruoka-aineilla, yrteillä ja mausteilla, Skyttä sanoo.

Tällaisia ovat esimerkiksi voikukka, kurkuma, maarianohdake ja latva-artisokka. Kun maksa on puhdas, se tuottaa tehokkaasti sappinestettä ja entsyymeitä, joita ruuansulatus ja rasvanpolttomekanismi tarvitsevat.

Tiedustelut: Ravitsemusasiantuntija Hanna Skyttä, puhelin 0400 896 949, http://www.hannaskytta.fi. Lisätietoa superfoodeista: http://www.thehuone.com, http://www.mywellness.fi, http://www.greencoffee.fi, http://www.puhdistamo.fi, http://www.makrobios.fi, http://www.kookosravinto.fi.

1. Tee

Vihreän teen terveysvaikutuksista on puhuttu pitkään, mutta kiinalaiset luottavat vielä enemmän Oolong- ja Pu’erh-teelaatujen voimaan. Pu’erh-tee auttaa tutkitusti rasvaisten ruokien sulamista, nopeuttaa aineenvaihduntaa ja alentaa kolesterolitasoa.

Oolong puolestaan estää rasvan imeytymistä harvinaisen tehokkaasti. Tutkimuksen koehenkilöistä niillä, jotka eivät nauttineet Oolong-teetä, rasvaa imeytyi jopa puolet enemmän kuin teetä juoneilla.

Teen on hyvä olla mahdollisimman laadukasta, jotta sen hyvät vaikutukset pääsevät oikeuksiinsa. Pussiteeltä muutosta on turha odottaa.

2. Kahvi

Kahvi nostaa sykettä, mikä voi edistää kalorien palamista. Se myös kiihdyttää aineenvaihduntaa. Jos kahvin sekaan lorauttaa kermaa, nousee annoksen kalorimäärä nollasta selvästi ylöspäin. Kahvinjuonti voi myös haitata painonpudotusta, sillä se lisää energiapiikkejä, jolloin tekee mieli syödä enemmän.

Tavallista tummapaahtoista kahvia parempi vaihtoehto on vihreä kahvi (green coffee), joka on valmistettu prosessoimattomista kahvipavuista. Sen antioksidanttipitoisuudet ovat lähes vihreän teen luokkaa. Vihreän kahvin on todettu laskevan kolesterolia ja kiihdyttävän aineenvaihduntaa. Suomessa myytävään vihreään kasviin on lisätty lingzhi-yrttiä, joka edistää painonpudotusta.

3. Maito

Suomalaislasten suosikkijuoma soveltuu myös aikuiselle, joka ei kärsi maitoyliherkkyydestä. Useat tutkimustulokset puoltavat kuitenkin maidon roolia painonhallinnassa. Maito sisältää hiilihydraatteja, jotka tasapainottavat insuliinieritystä ja estävät siten verensokeripiikkejä. Lisäksi maidosta saa proteiinia. Raakamaito ja luomumaito sopivat usein niillekin, joille tavallinen maito aiheuttaa oireita. Niissä ei ole myöskään ylimääräisiä hormonijäämiä. Maito on myös oiva palautusjuoma urheilusuorituksen jälkeen.

4. Vesi

Voitehista vanhin on kaikille tuttu, mutta silti vedenjuonti uhkaa jäädä monella liian vähäiseksi. Saksalaistutkimuksen mukaan runsas vedenjuonti voi lisätä aineenvaihduntaa jopa 30 prosenttia. Monesti jano tulkitaan näläksi, vaikka oikeasti keho kaipaa vain lisää nestettä. Vettä tulisi nauttia aterioiden välissä, ei niiden aikana. Jos vettä juo paljon ruokaillessa, vaikuttaa se ruuansulatukseen hidastavasti.

Riittävä vedenjuonti takaa munuaisten ja siten rasva-aineenvaihdunnan toimivuuden. Myös kookosvesi on elektrolyyttitasapainoltaan ihanteellinen, vähäkalorinen palautusjuoma.

5. Spirulina

Tämä eksoottista nimeä kantava levä ja siitä valmistettu jauhe ovat laihduttajan ehdotonta superfoodia. Jauhe sisältää runsaasti proteiinia, joka pitää pitkään kylläisenä.

Vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi spirulinassa on kaikki kahdeksan meille välttämätöntä aminohappoa, joita tarvitaan muun muassa kiinteän ja rasvaa polttavan lihaskudoksen ylläpitoon. Omega 6 -rasvahappoihin lukeutuva GLA puolestaan vähentää näläntunnetta ja auttaa lesitiinihormonia kertomaan kylläisyydestä.

Spirulina sisältää myös rikkiä, joka auttaa kehoa puhdistumaan painonpudotusta häiritsevästä kuonasta. Jos nautit spirulinaa raakakaakaon kanssa, aktivoituu hyvän olon hormoni seratoniinin esiasteen, tryptofaanin tuotanto. Ja kun on hyvä mieli, ei huvita ahmia.

6. Maca-jauhe

Tämä vähitellen yleistyvä superfood tasapainottaa kilpirauhasen toimintaa, mikä edistää painonhallintaa. Maca lisää energisyyttä ja auttaa siten liikuntaharrastuksen aloittamisessa. Maca-jauhetta voi ripotella viilin päälle tai puuron tai smoothien sekaan. Se maistuu myös tehosnapsina sitruunamehuun ja kookosveteen sekoitettuna.

7. Greippi

Happaman ja C-vitamiinipitoisen greipin arvoa painonpudotuksessa ei tule väheksyä, sillä sen sisältämät entsyymit vauhdittavat rasva-aineenvaihduntaa. Greippi laskee veren insuliinitasoa ja pitää nälkää loitolla vesipitoisuutensa ansiosta.

8. Mantelit ja parapähkinät

Mantelit ja parapähkinät ovat painonpudottajan suosikkeja, sillä ne ovat helppoja välipaloja ja aterian kruunaajia. Molemmissa on hyviä rasvahappoja, joita kehosi tarvitsee. Pieni kourallinen päivässä lisää kylläisyydentunnetta ja hellii vatsaasi kuiduilla. Parapähkinöissä on runsaasti seleeniä, joka vaikuttaa edistävästi kilpirauhasen toimintaan.

9. Quinoa

Perunan ja pastan sijaan aterian lisukkeeksi voi kiehauttaa proteiini- ja kuitupitoista quinoaa. Se pitää nälän tehokkaasti loitolla.

Myös bataatti sopii painonpudottajalle – etenkin, jos sen syö jäähdytettynä. Bataatin sisältämä resistenssi tärkkelys voi auttaa rasva-aineenvaihdunnan aktivoinnissa.

10. Psyllium

Kasviperäinen ravintokuitu sopii keliaakikoille ja karppaajillekin. Se imee kehosta nestettä samalla kun se ravitsee monipuolisesti. Veteen liuotettuna psyllium muuttuu hyytelöksi, jota voi sekoittaa puuron tai smoothien sekaan. Näin aamiaisen tai välipalan kuitupitoisuus nousee merkittävästi ja olosi on aterian jälkeen kylläisempi.

Kookospannukakut

1 hengen annos (4 pientä pannukakkua)

4 kananmunan valkuaista

noin 5 tl kookosjauhoja

ripaus psylliumia

steviaa tai esimerkiksi hunajaa

vaniljajauhetta maun mukaan

vettä

luomuneitsytkookosöljyä paistamiseen

1. Sekoita valkuaiset muiden aineiden kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

2. Ohenna taikinaa vedellä lettutaikinan paksuiseksi ja jätä seisomaan hetkeksi. Huomaa, että kookosjauhoissa on yli 38 g kuitua/100 g, joten ne turpoavat ja taikina paksuuntuu seisomisen aikana.

3. Paista pannulla kullankeltaisiksi pannukakuiksi ja nauti marjojen, banaanisiivujen tai avokado-banaanikerman kera.

Avokado-banaanicreme

1 avokado

1 banaani

1 rkl neitsytkookosöljyä

ripaus vaniljaa

1 sitruunan mehu

(ripaus maca-jauhetta)

1. Laita kaikki aineet tehosekoittimeen tai soseuta sauvasekoittimella kermamaiseksi soseeksi. Lisää stevialla makeutta. Voit käyttää tätä myös kuppikakkujen ja kakkujen koristeluun.

KELA korvauksia

Hammashoidon korvaukset

Kela korvaa osan yksityisen hammaslääkärin antaman suun ja hampaiden hoidon kustannuksista sekä hammaslääkärin määräämien laboratorio- ja röntgentutkimusten kustannuksista. Tietokonetomografia- ja magneettitutkimusten korvaaminen edellyttää, että tutkimuksen on määrännyt potilasta hoitava erikoishammaslääkäri.

Hammaslääkärin tekemästä suun ja hampaiden tutkimuksesta voit saada korvausta joka toinen kalenterivuosi. Korvaus voidaan kuitenkin maksaa kerran kalenterivuodessa, jos terveydentilasi edellyttää sitä. Tällaisessa tilanteessa hammaslääkäri ottaa kantaa tiheämpään tutkimuksen tarpeeseen ja antaa siitä tiedon Kelaan.

Saat korvausta myös suuhygienistin antaman tutkimuksen ja hoidon kustannuksista, jos ne perustuvat yksityisen hammaslääkärin määräykseen.

Kela ei korvaa

  • hammashoidon kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet käynnistäsi julkisessa terveydenhuollossa
  • kosmeettisten toimenpiteiden kustannuksia (esim. hampaiden valkaisu)
  • proteettisten toimenpiteiden kustannuksia
  • kustannuksia ajalta, jolloin olet ollut hoidossa julkisessa sairaalassa tai laitoksessa.

Oikomishoito

Kela maksaa korvauksia oikomishoidosta silloin, kun se on välttämätöntä esimerkiksi suulakihalkion tai ylä- tai alaleuan pienuuden tai suuruuden vuoksi, tai jos sinulla on huomattava leukojen synnynnäinen kasvu- tai kehityshäiriö.

Veteraanit ja miinanraivaajat

Suun ja hampaiden tutkimus voidaan korvata useamman kerran kalenterivuoden aikana rintamaveteraaneille ja miinanraivaajille, joilla on rintamasotilastunnus, rintamapalvelustunnus, rintamatunnus, veteraanitunnus tai Sota-arkiston tunnus. Lisäksi he voivat saada korvausta pidempikestoisesta tutkimuksesta.

Rintamaveteraanit ja miinanraivaajat saavat korvausta muun hammashoidon lisäksi:

  • protetiikan kliinisen ja teknisen työn toimenpiteistä
  • erikoishammasteknikon antamasta kokoproteesihoidosta, kun hammaslääkäri on tehnyt tutkimuksen ja antanut hoitomääräyksen.

Suorakorvaus

Suorakorvausmenettelyä käyttävät terveydenhuollon palvelujen tuottajat, jotka ovat sopineet Kelan kanssa suorakorvausmenettelystä. Kun näytät Kela-kortin, korvaus vähennetään maksun yhteydessä hoitopaikassa.

Suunterveys

Karieksen varhaishoito

Alkava karies
Jos alkava kariesvaurio saadaan pidettyä puhtaana, sen eteneminen paikkausta vaativaksi voidaan pysäyttää. Tärkeintä on parantaa suuhygieniaa, lisätä fluorin käyttöä ja vähentää sokerin käyttöä. Kuvassa hampaiden ienrajoissa on alkavia kariesvaurioita.

Jos saat pidettyä alkavan kariesvaurion pinnan puhtaana, vaurion eteneminen paikkausta vaativaksi voi pysähtyä.

Mitä on karieksen varhaishoito?

Reikiintymisen alkuvaiheessa hampaan pinta voi kovettua uudestaan. Reikiintyminen pysähtyy, jos mikrobien hapontuottoa pystytään hillitsemään.

Jos alkavan kariesvaurion pinta saadaan pidettyä puhtaana, sen eteneminen paikkausta vaativaksi voidaan pysäyttää. Vaurio remineralisoituu, eli kiilteeseen saadaan palautettua pois liuenneita mineraaleja.

Reikiintyminen saadaan kuriin huolellisella itsehoidolla ja terveellisillä elintavoilla:

Karieksen varhaishoito on potilaan ja hammaslääkärin yhteistyötä.

Jos reikiintymisriski on erityisen suuri, voidaan tarvita myös lisäfluoria. Paikallinen fluorikäsittely (fluorilakka, -geeli tai -liuos) voi olla hyödyllinen vastapuhjenneille hampaille tai silloin, kun kariesvauriot ovat eteneviä.

Jos reikiintymistä ei saada pysäytettyä, hammas paikataan.

Hampaan paikkaus

Hampaan paikkaus
Yleinen syy hampaan paikkaamiseen on niin pitkälle edennyt kariesvaurio, että sitä ei enää ole mahdollista pysäyttää. Silloin reikiintynyt hammaskudos pitää poistaa ja korvata täyteaineella eli paikalla. Paikkaamalla korjataan usein myös hampaan kulumia tai lohkeamia. Paikka tehdään yhdistelmämuovista, keraamisesta materiaalista, lasi-ionomeerisementistä, amalgaamista tai kullasta.

Alkava kariesvaurio pyritään pysäyttämään parantamalla suuhygieniaa, lisäämällä fluorin käyttöä ja terveellisellä ravitsemuksella. Hammaslääkäri seuraa määräaikaistutkimuksin, eteneekö vaurio vai ei.

Jos kariesvaurio on edennyt kiilteestä syvemmälle hammasluuhun, hammas täytyy paikata.

Miten hammas paikataan?

Reikiintyneen hampaan paikkaus aloitetaan poistamalla karieksen tuhoama eli karioitunut hammaskudos. Jos karies on ehtinyt vaurioittaa hammasluuta vain vähän, vaurioitunut alue voidaan usein poistaa käsi-instrumenteilla, ilman poraa.

Useimmiten vaurioitunut hammaskudos poistetaan kuitenkin poraamalla nopeakierroksisella turbiiniporalla ja hitaammin pyörivällä mikromoottoriporalla. Joskus voidaan käyttää myös laseria.

Samoja välineitä käytetään myös vanhojen paikkojen tai lohjenneiden hampaiden korjaamiseen.

Onkalo, josta vaurioitunut hammaskudos on poistettu, käsitellään erityisillä valmisteilla, jotta paikka-aine kiinnittyy hampaaseen (kuva ylhäällä). Käsittelyaineiden annetaan yleensä vaikuttaa hetki hampaan pinnalla, minkä jälkeen se huuhdellaan tai kuivataan.

Muovipaikan kiinnitykseen käytettävä sidosmuovi eli resiini kovetetaan yleensä samanlaisella sinisellä valolla kuin varsinainen muovipaikka. Kaikki täyteaineet eivät kuitenkaan vaadi valokovetusta.

Kun paikka on kiinnitetty hampaaseen ja kovetettu, se muotoillaan yleensä vielä mikromoottoriporalla purentaan sopivaksi hampaan muotoja mukaillen.

Paikan sopivuus purentaan tarkistetaan purentafolion avulla. Folio asetetaan ylä- ja alahampaiden väliin, ja potilasta pyydetään tekemään erilaisia purentaliikkeitä. Paikkaa muotoillaan, kunnes se on purentaan sopiva. Lopuksi paikan pinta viimeistellään.

Mitä materiaaleja paikkauksessa käytetään?

Hampaiden paikkauksessa voidaan käyttää yhdistelmämuovia, keraamista materiaalia, lasi-ionomeerisementtiä, amalgaamia tai kultaa.

Esimerkiksi usean hoitokerran vaativan juurihoidon aikana voidaan käyttää myös pehmeämpiä, väliaikaisia paikkamateriaaleja. Hoidon lopussa väliaikaisen paikkamateriaalin tilalle laitetaan pysyvä paikka.

Keraamisten ja kultatäytteiden valmistamiseen tarvitaan yleensä useampia hoitokäyntejä. Muut paikkausmateriaalit vaativat tavallisesti vain yhden hoitokerran.

Yhdistelmämuovi on nykyisin yleisin paikkamateriaali. Takahammasalueella, varsinkin isoissa muovipaikoissa on joskus ongelmia paikan kestävyydessä. Materiaalit kuitenkin kehittyvät koko ajan.

Muoviseoksiin lisätään usein keraamisia hiukkasia eli fillereitä parantamaan kestävyyttä. Muovilla voidaan joskus myös muuttaa hampaan ulkomuotoa tai korjata sen väriä.

Lasi-ionomeeria käytetään maitohampaissa, ienrajapaikoissa ja muovipaikkojen alla. Se on biologisesti hyvä, mutta hauras ja kuluva materiaali. Siksi se ei sovellu isoihin purupinnan paikkauksiin.

Amalgaamipaikat ovat takahampaissa kestäviä, mutta niiden käyttö on viime vuosina vähentynyt muun muassa kielteisen julkisuuden vuoksi. Amalgaamista irtoaa hyvin pieniä määriä elohopeaa erityisesti paikkaa tehtäessä tai sitä poistettaessa. Terveydellistä haittaa tästä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan lukuun ottamatta harvinaista allergiaa.

Keraamiset täytteet ja kultatäytteet valmistetaan siten, että hampaassa mahdollisesti oleva vanha paikka ja pehmentynyt hammaskudos poistetaan ja hampaaseen muotoillaan onkalo eli kaviteetti.

Sen jälkeen hampaasta otetaan jäljennös jäljennösmateriaalilla tai tietokoneskannerilla, ja hampaaseen laitetaan väliaikainen paikka. Jäljennöksen avulla valmistetaan tarkalleen hampaan muotoihin sopiva täyte. Se kiinnitetään seuraavalla hoitokäynnilä hampaaseen kiinnityssementillä.

Keraamisesta massasta valmistetut täytteet ovat hampaan värisiä. Kulta on kallis, mutta kestävä paikkamateriaali, joka ei murene, liukene tai lohkeile.

Hammaskiven poisto

Hammaskiven poisto
Hammaskivi on kovettunutta bakteeriplakkia, joka ei lähde pois hampaita harjaamalla. Hammaslääkäri tai suuhygienisti poistaa hammaskiven yleensä ultraäänilaitteella (kuvassa) ja/tai käsi-instrumenteilla. Bakteeripeitteiden ja hammaskiven poistolla pyritään ehkäisemään hampaiden kiinnityskudossairauden eli parodontiitin muodostumista.

Ientulehduksen eli gingiviitin hoidossa tärkeintä on huolellinen itsehoito. Bakteeriplakin poistamista voi vaikeuttaa hampaiden pinnoille muodostunut hammaskivi.

Hammaskiven muodostuminen on yksilöllistä, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi syljen koostumus. Hammaskiveä voi muodostua hampaiden pinnoille sekä ientaskuun.

Hammaskivi ylläpitää ientulehdusta tarjoamalla karhean pinnan, johon suun bakteerien on helppo kiinnittyä. Ientulehdus puolestaan altistaa hampaan kiinnityskudossairauden eli parodontiitin puhkeamiselle.

Hammaskiven poistaminen ei onnistu kotikonstein, vaan siihen tarvitaan hammaslääkäriä tai suuhygienistiä. Jos hammaskiven poisto tuntuu kivuliaalta, limakalvot voidaan puuduttaa pintapuudutuksella. Joskus puudutetaan myös hampaat ja ikenet.

Miten hammaskiveä voi estää tai vähentää?

Hammaskiven muodostumista voi estää huolellisella itsehoidolla. Tärkeintä on pitää hampaiden kaikki pinnat puhtaina bakteeriplakista.

Muista säännöllinen hampaiden puhdistus pehmeällä hammasharjalla vähintään kaksi kertaa päivässä. Puhdista erityisen huolellisesti ienrajat. Hammasvälit puhdistetaan päivittäin hammaslangalla tai hammasväliharjalla.

Jos ikenestä tulee verta hampaita harjatessa, puhdista vuotava alue tavanomaista useammin ja tarkemmin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys alueella vähenee, myös verenvuoto ikenistä loppuu.

Juurihoito

Hampaan juurihoito
Hammasytimen eli pulpan tulehduksen syynä on useimmiten hoitamaton, pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen. Hammasytimen tulehdus hoidetaan yleensä juurihoidolla. Tulehtunut kudos poistetaan mekaanisesti, juurikanavat desinfioidaan ja hoidetaan paikallisella lääkeaineella. Juurihoito vaatii yleensä useamman hoitokäynnin. Lopuksi hoidettu juurikanavaontelo täytetään ja hammas paikataan tai kruunutetaan.

Miksi hammasydin tulehtuu?

Hammasytimen eli pulpan tulehduksen eli pulpiitin syynä on useimmiten hoitamaton, pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen. Syvästä kariespesäkkeestä pääsee bakteereja normaalisti steriiliin hammasytimeen.

Muita pulpan tulehduksen syitä voivat olla esimerkiksi laaja hampaan lohkeaminen, hampaaseen kohdistunut kova isku, voimakas ylimääräinen purentarasitus tai pulpaan levinnyt hampaan kiinnityskudosten tulehdus.

Hammasytimessä on sidekudosta, verisuonia ja hermoja. Pidempään jatkuneen tulehduksen seurauksena kudokset voivat tuhoutua eli mennä osittain tai kokonaan kuolioon eli nekroosiin, ja tulehdus voi levitä juuren ympäristöön.

Miten hammasytimen tulehdus oireilee?

Hammasytimen tulehdus on yleisin hammassäryn aiheuttaja. Tulehduksen alkuvaiheessa hampaassa voi tuntua sykkivää kipua, jota kylmä yleensä pahentaa. Tulehduksen pahentuessa särky on usein voimakasta ja säteilevää, ja kuuma voi pahentaa oireita. Tulehdukseen liittyy joskus myös yleisoireita, kuten kuumetta.

Joskus pulpan tulehdus voi edetä varsin oireettomasti. Silloin tulehdus voi levitä juurenkärjen ulkopuolelle hammasta ympäröivään luuhun, ja se huomataan vasta myöhemmin joko oireiden ilmaantuessa tai löydöksenä hampaiston röntgentutkimuksessa.

Miten juurihoito tehdään?

Hammasytimen tulehdus hoidetaan yleensä juurihoidolla.

 

 

 

 

 

 

 

  1. Reikiintyneen hampaan ydinkudos on tulehtunut, ja juuren kärjen alueelta on tulehduksen seurauksena hävinnyt luuta, mikä on todettavissa röntgenkuvassa. Hammas tutkitaan, röntgenkuvataan ja tarvittaessa puudutetaan. Hampaan kruunuosaan porataan avaus, jotta päästään käsiksi ydinonteloon ja juurikanaviin.
  2. Hampaan ympärille asetetaan kumi, joka suojaa sitä syljeltä ja estää lääkeaineiden joutumista suuonteloon. Juurikanavat puhdistetaan juurihoitoon tarkoitetuilla instrumenteilla ja huuhdellaan bakteereja eliminoivilla huuhteluaineilla.
  3. Puhdistetut juurikanavat täytetään tarvittaessa bakteereita tuhoavalla lääkeaineella 1–3 viikon ajaksi ennen lopullista täyttöä, ja päälle tehdään väliaikainen paikka. Hammas, jossa on juurihoito kesken, halkeaa tavanomaista helpommin ja siksi sitä on varottava kovaa purtaessa.
  4. Hampaan juurikanavat täytetään tiiviisti kumimaisella juuritäytemateriaalilla.
  5. Lopuksi juurihoidettu hammas paikataan tai kruunutetaan. Tarvittaessa juurikanavaan asennetaan lasikuitunasta, jotta paikka pysyy varmemmin paikallaan. Kun bakteerit on saatu poistettua juurikanavista, paranee myös luussa oleva, tulehduksen aiheuttama muutos ja alueelle kasvaa uutta luuta.
  6. Joskus juurihoidolla ei pystytä poistamaan tulehdusta, vaan se jatkuu ja uusiutuu ilmeten joko hampaan oireiluna tai kroonisena tulehduksena ilman oireita. Syynä tähän on epäonnistunut bakteerien poisto juurikanavista ja niiden pääsy uudelleen juurikanaviin esimerkiksi hampaan reikiintymisen tai vuotavan paikan kautta.

Tulehduksen hoito voi vaatia useampia käyntejä. Takahampaissa on yleensä vähintään kolme juurikanavaa, joten niiden juurihoito vie enemmän aikaa kuin yksijuurisissa etuhampaissa.

Joskus tulehdus on kuitenkin edennyt niin pitkälle, että hammasta ei voi enää juurihoidolla säilyttää, vaan se on parasta poistaa.

Maitohampaan pulpan tulehdus hoidetaan joko osittaisella juurihoidolla tai hampaan poistolla.

Oikomishoito

Niskavetolaite
Hampaita oiotaan erilaisten purentahäiriöiden vuoksi. Yleensä oikomishoitoa tehdään 9–12 vuoden iässä, mutta myös aikuisten hampaita voidaan oikoa. Hoidossa käytetään irrotettavia tai kiinteitä oikomiskojeita. Oikomishoidon aikana hampaiden huolellinen puhdistus on tavallistakin tärkeämpää.

Miksi hampaita oiotaan?

Yleisin syy oikomishoitoon on purentahäiriö, joka haittaa hampaiston normaalia kehitystä tai toimintaa. Virheellinen purenta voi estää kunnollisen pureskelun ja aiheuttaa pään ja kasvojen alueen kiputiloja.

Oikomishoidon aikana hampaiden huolellinen puhdistus on tavallistakin tärkeämpää.

Mikä aiheuttaa purentavirheen?

Purentavirheen tärkeimmät selittäjät löytyvät perinnöllisistä tekijöistä. Hampaiden virheasentoja voivat aiheuttaa myös jotkin tavat, kuten pitkään jatkunut peukalon tai tutin imeminen. Aikuisiällä purentavirheitä voi aiheuttaa hampaiden menetys.

Minkä ikäisenä oikomishoitoon?

Oikomishoitoa voidaan tehdä jo alle kouluikäisille. Silloin hoidon syynä voi olla esimerkiksi ristipurenta, joka ohjaa alaleukaa sivulle hampaita yhteen purtaessa. Tavallisimmin oikomishoitoa tehdään 9–12 vuoden iässä, jolloin leukojen kasvuun voidaan vielä vaikuttaa.

Ikä ei kuitenkaan estä oikomishoitoa, vaan myös aikuisten hampaita voidaan oikoa.

Millaisia ovat oikomiskojeet?

Oikomiskojeet ovat irrotettavia tai kiinteitä. Irrotettava koje on yleensä muovia sekä metallipinteet, jotkat varmistavat laitteen paikallaan pysymisen. Koje otetaan suusta syömisen ajaksi ja puhdistusta varten.

Hoidosta riippuen irtokojetta voidaan käyttää jatkuvasti tai vain iltaisin ja öisin. Lapsilla öisin pidettävien irtokojeiden tarkoitus on ohjata leukojen kasvua suotuisaan suuntaan. Tällaisia kojeita ovat esimerkiksi niskavetolaitteet ja aktivaattorit.

Useimmiten käytetään kiinteitä kojeita, joissa hampaita siirretään kaarilangan ja siihen kiinnitettävien kumilenkkien tai jousien avulla. Kiinteät oikomiskojeet kiinnitetään yleensä hampaiden etupinnalle liimattavilla kiinnikkeillä ja takahampaisiin kiinnitettävillä metallirenkailla. Kiinteää oikomiskojetta ei voi itse poistaa suusta.

Kuinka kauan oikomishoito kestää?

Lapsilla aktiivinen oikomishoito kestää yleensä pari vuotta hoidon nivoutuessa leukojen kasvuun ja pysyvien hampaiden puhkeamiseen. Luustoperäisten purentavirheiden hoito kestää yleensä pituuskasvun päättymiseen asti.

Aikuisilla yksittäisen hampaan asennon korjaus saattaa kestää vain muutaman kuukauden, mutta laaja hoito voi viedä kahdesta kolmeen vuotta. Aikataulun määrää hampaiden liikkumisvauhti luussa. Hampaita ei voi siirtää nopeammin kuin luusolut sallivat.

Hoitoa seuraa yleensä ylläpitovaihe, jotta siirretyt hampaat eivät palaudu takaisin. Hoidossa käytetään useimmiten irrotettavaa muovilevyä tai hampaiden taakse kiinnitettävää teräslankaa.

Riittääkö pelkkä oikomishoito?

Joskus oikomishoito vaatii joidenkin hampaiden, yleensä muutaman välihampaan poistamista, jotta kaikki hampaat saadaan mahtumaan hammaskaarelle. Joskus, etenkin maitohammasvaiheessa purennan kehitystä voidaan ohjata myös hampaiden välipintoja hiomalla.

Vaikeita purentavirheitä ei aina pystytä hoitamaan pelkällä oikomishoidolla, vaan hampaiden siirron lisäksi myös leukoja pitää siirtää uuteen asentoon. Silloin hoitoon kuuluu myös leuan leikkaustoimenpiteitä.

Hampaan poisto

Hampaan poisto
Hampaan poiston yleisimmät syyt ovat pitkälle edennyt reikiintyminen, pitkälle edennyt kiinnityskudoksen tulehdus tai oikomishoito. Syynä voi olla myös viisaudenhampaan jääminen osittain tai kokonaan puhkeamatta.

Hampaan poiston yleisimmät syyt

  • Pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen, joka on usein aiheuttanut myös hampaan juuren tulehtumisen.
  • Pitkälle edennyt hampaan kiinnityskudoksen tulehdus.
  • Oikomishoidossa kaikki hampaat eivät aina mahdu puhkeamaan tai olemaan hammasrivistössä.
  • Viisaudenhampaan jääminen osittain tai kokonaan puhkeamatta.
  • Ennen suuria leikkauksia tai joidenkin lääkehoitojen aloittamista, esimerkiksi pään ja kaulan alueen syöpien sädehoitoa. Silloin poistetaan huonokuntoiset hampaat, jotka voivat olla riski potilaan yleisterveydelle tai hoidon onnistumiselle.

Miten hammas poistetaan?

Hammas voidaan poistaa tavanomaisesti tai leikkauksellisesti (ks. teksti oikealla).

Poistettavan hampaan alue puudutetaan paikallispuudutuksella. Tavanomaisessa poistossa hammas irrotetaan poistoinstrumenteilla sitä ympäröivästä kiinnityskudoksesta.

Potilas saa omahoito-ohjeet, joissa neuvotaan esimerkiksi poiston jälkeisestä ruokailusta ja suuhygieniasta.

Ohjeet hampaanpoiston jälkeen

  • Pure haavan päälle asetettua harsotaitosta noin 15 minuutin ajan. Harsotaitos varmistaa verihyytymän syntymisen poistohaavaan. Luu paranee hyytymän alla.
  • Kahteen tuntiin hampaanpoiston jälkeen älä laita suuhun mitään, älä tupakoi, äläkä koskettele haavaa.
  • Kun puudutusaineen vaikutus lakkaa (2–3 tunnin kuluttua)
    • Jos haavasta tihkuu verta suuhun:
      • laita harsotaitos haavan päälle ja pure sitä noin 15 minuutin ajan. Älä syljeskele, sillä se voi irrottaa paranemisen kannalta tärkeän verihyytymän.
    • Jos haava-alue tuntuu kipeältä:
      • käytä hammaslääkärin suosittelemaa tai itsellesi parhaiten sopivaa särkylääkettä ohjeen mukaan.
  • Jos haava-alue kipeytyy 2–3 päivän kuluttua hampaanpoistosta, haava ei ole parantunut normaalisti. Ota yhteys hammaslääkäriisi.
Suomen Hammaslääkäriliitto
Finlands Tandläkarförbund

Hammasimplantti

Hammasimplantti on mekaaninen laite, jolla voidaan korvata yksittäisiä tai useampia puuttuvia hampaita. Niiden toiminta perustuu keinotekoiseen titaanista valmistettuun hammasjuureen eli implanttiruuviin, joka porataan kiinni leukaluuhun. Ruuvin päälle asennetaan valittu luonnollista hammasta muistuttava proteesi, kuten hammaskuuru, -silta tai tekohampaat.

 

Termistö

Yleisin hammaslääkäreiden käyttämä implanttityyppi on ”luunsisäinen hammasjuuri-implantti”, joka ”osseointegraation” avulla liitetään leukaluuhun.

  • Termi ”luunsisäinen” viittaa siihen, että implantti on upotettu luuhun.
  • Termi ”hammasjuuri-implantti” viittaa siihen, että implanttiruuvin muoto on yleensä samankaltainen luonnollisen hammasjuuren kanssa.
  • Termi ”osseointegraatio” viittaa siihen, että implantin ja elävän luukudoksen välillä on suora yhteys eli fuusio. Käytännössä lähes kaikki hammasjuuri-implantit ovat osseointegroituja.

Hammasimplantti koostuu kolmesta eri osasta: implanttifikstuuri, abutmentti eli implantin jatke ja proteesiosa.

 

1. Implanttifikstuuri

Fikstuuri on se implantin osa, joka porataan kiinni leukaluuhun. Se on osuus, joka sijaitsee ienrajan alla ja ajaa asian keinotekoisena hammasjuurena. Implanttifikstuurit on valmistettu joko 99,5% puhtaasta titaanista tai seosmetallista, joka koostuu titaanista, alumiinista ja vanadiinista. Kolmen metallin yhdistelmä parantaa kestävyyttä ja estää tuotetta murtumasta.

Fikstuuri voi olla ontto tai kiinteä ja muodoltaan ruuvinmallinen, mikä edesauttaa osseointegraation tapahtumista. Fikstuurin pinta on joko sileä tai joissain tapauksissa sen pinta voidaan käsitellä karheammaksi. Jotkut implanttivalmistajat pintakäsittelevät fikstuuriosat materiaalilla nimeltä hydroksiapatiitti, jonka tarkoituksena on edistää luunmuodostumista ja nopeuttaa osseointegraatioprosessia. Tämän toimenpiteen tarpeellisuutta ei ole kuitenkaan todistettu.

 

2. Abutmentti eli implantin jatke

Hammasimplantin abutmentti sijaitsee ienrajan päällä.Abutmentti eli implantin jatke tukee implantin päälle asetettavaa proteesia ja kiinnittää sen paikoilleen. Abutmentti lisätään fikstuurin päälle tavallisesti siinä vaiheessa, kun implantoitu alue on parantunut ja osseointegroitunut.

 

3. Proteesiosa

Proteesiosa on implantin kolmas ja viimeinen osa. Proteesi sijaitsee abutmentin ja fikstuurin päällä tehden lopputuloksesta viimeistellyn. Riippuen, mikä proteesi on asennettavaksi valittu, se joko sementoidaan tai ruuvataan paikoilleen. Mikäli potilaalle kiinnitetään omat tekohampaat implanteilla paikoilleen, on asennustapa hieman erilainen.

Mitä implanttihoito tarkoittaa?

Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, yleensä titaanista valmistettu keinojuuri. Se mukautuu ja kiinnittyy ympäröivään leukaluuhun muutamassa kuukaudessa. Implantteihin voi kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja.

Implanteilla voidaan korvata proteettisesti yksi hammas tai useita hampaita. Myös hampaattoman leuan kokoproteesi voidaan korvata implanttisillalla, tai proteesi voidaan kiinnittää implanttijuuriin.

Kenelle implantteja voi laittaa?

  • Implantointialueella pitää olla riittävästi luuta. Tarvittaessa luuta voidaan lisätä luusiirteillä tai luun korvikkeilla.
  • Yleisterveyden on oltava riittävän hyvä. Esimerkiksi epätasapainoinen diabetes tai tupakkariippuvuus voi estää hoidon.
  • Suunterveyden on oltava riittävän hyvä, ja esim. hampaiden kiinnityskudossairauksia (parodontiitti) ei saisi olla.
  • Suuhygienian on oltava riittävän hyvä. Implantit vaativat säännöllisen, huolellisen puhdistuksen.
  • Implantteja ei kiinnitetä, jos leukojen kasvu on vielä kesken.

Miten implanttihoito tehdään?

  • Ensin tehdään suun kliininen ja röntgenologinen tutkimus ja siihen pohjautuva hoidon suunnittelu.
  • Mahdollisten luusiirteiden asettamisen jälkeen titaaniruuvit eli fikstuurat kiinnitetään leukaluuhun leikkauksessa.
  • Yhtä hammasta varten tarvitaan yksi titaaniruuvi ja useampaa hammasta varten 2–4. Täysin hampaattomaan leukaan laitetaan tavallisesti 5–6 ruuvia. Toimenpide kestää noin 0,5–2 tuntia, ja se tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.
  • Jotta ruuvit saavat rauhassa kiinnittyä leukaluuhun, irtoproteesin käyttäjän on varauduttava olemaan ilman proteesia 1–2 viikkoa. Jos omia hampaita on jäljellä, tämän ajan voi käyttää tilapäistä hammassiltaa tai irtoproteesia. Paranemisvaihe kestää tavallisesti 2–6 kuukautta.
  • Usein ruuvissa on valmiina limakalvon läpi tuleva paranemisjatke. Jos jatketta ei ole laitettu, tarvitaan vielä noin 2 viikkoa ennen proteettisen hoidon aloitusta pieni leikkaus. Siinä ikenen alle jätetyn implantin ylin osa paljastetaan ja implanttiin asetetaan limakalvon läpäisevä paranemisjatke.
  • Paranemisvaiheen jälkeen aloitetaan kruunun, hammassillan tai irrotettavan proteesin valmistus ottamalla tarvittavat jäljennökset. Proteesin valmistus vaatii yleensä muutaman hoitokäynnin.
  • Uusia implanttihampaita pitää hoitaa yhtä huolella kuin omia hampaita ja ne on tutkitutettava säännöllisesti hammaslääkärillä.

Miksi implanttihoito voi epäonnistua?

  • Joskus leukaluuhun asetettu implantti ei luudu kunnolla leukaluuhun. Nykyisin ongelma on kuitenkin melko harvinainen.
  • Implanttihoito voi epäonnistua, jos suuhygienia ei ole riittävä.
  • Ongelmia voivat aiheuttaa myös riittämätön seuranta ja ylläpitohoito.
  • Joskus implantti menetetään liian kuormittavan purennan vuoksi.
  • Muutokset yleisterveydessä voivat joskus vaikuttaa implanttihoidon onnistumiseen.

Mitkä ovat implanttien yleisimmät ongelmat?

Hoitona on tulehtuneen alueen puhdistuksen parantaminen, huolellinen harjaus ja hammasvälien puhdistaminen. Jos tämä ei riitä, alue voidaan puhdistaa ammattimaisesti hammashoitolassa, josta annetaan samalla kotihoito-ohjeistus.

Jos tulehdus pääsee etenemään implanttia ympäröivään leukaluuhun, syntyy peri-implantiitti. Se vastaa hampaan ympärillä olevaa kiinnityskudostulehdusta, parodontiittia. Implanttia ympäröivä luu alkaa yleensä tuhoutua kraatterimaisesti, jolloin implantin kiinnitystä menetetään.

Peri-implantiitti vaatii hammaslääkärin ho itoa. Peri-implantiitin pysäyttäminen on usein haasteellista. Huolellinen kotihoito on ratkaisevan tärkeää im plantin säilymiselle. Implantin menettäminen on erittäin todennäköistä, jos se on jo alkanut liikkua.

  Kuvassa vasemmalla terve hammasimplantti – oikealla plakkia ja vetäytynyt, tulehtunut ien sekä luukatoa eli peri-implantiitti.

Dieetit

Amerikkalaisen tohtori Atkinsin dieetti on hiilihydraattien tarkkailuun perustuva ruokavalio, joka on aiheuttanut sekä kohua että kiistaa. Kymmenettuhannet ihmiset väittävät laihtuvansa ja voivansa hyvin tällä dieetillä ja yhtä monet epäilevät sen olevan lähes hengenvaarallinen tapa laihtua.

Dieetin keksijä tohtori Robert C. Atkins on ainakin miehekkäästi ottanut kantaa syytteisiin. Jo kymmeniä vuosia sitten hän vastasi menetelmistään Yhdysvaltain senaatin ravitsemuskomitealle. Sananvaihto, niin syytökset kuin vastauksetkin, on julkaistu suomenkielisessä Atkins kirjassa ”Tri Atkinsin dieettivallankumous”. Kirjan jatko-osa on nimeltään ”Tri Atkinsin uudet dieetit”.

Atkinsin dieettivallankumouksen lähtökohta on hiilihydraattien karsiminen ravinnosta. Tässä dieetissä ei siis lasketa kaloreita vaan hiiiihydraatteja, joista ensi alkuun luovutaan lähes kokonaan. Sitten hiilihydraatteja lisätään vähitellen (suunnilleen 5 g viikossa) ja lopulta etsitään henkilökohtainen laihdutusta edistävä hiilihydraattiraja, jossa pysytellen painonpudotus jatkuu. Keskiarvoisesti sanotaan miesten laihtuvan ensimmäisellä viikolla noin 3,5 kiloa, naisten 2,5 kiloa. Jatkossa painonpudotus on hitaampaa.

Atkinsin menetelmä tunnetaan myös nimellä ketogeeninen vähähiilihydraattinen dieetti. Kun elimistö ei saa hiilihydraatteja se niitten asemasta ryhtyy polttamaan lihavalle ihmiselle kertyneitä rasvakerrostumia. Tätä tilaa sanotaan ketoosiksi. Ketoniaineet ovat aineenvaihdunnan polttoaineita. Rasvojen palamista voi seurata paitsi vaa’an avulla myös ketoositikuilla, joiden värinmuutos kertoo ketoosin voimakkuuden.

Ennen kuin aloitat tämän dieetin kuuntele Atkinsin perusneuvot:

Ensinnäkin käy lääkärintarkastuksessa. Vain yleiskunnoltaan terve ihminen voi aloittaa tämän dieetin. Toiseksi, valmistaudu syömään isohkoja annoksia monivitamiinivalmisteita. Kolmanneksi, voit tarkkailla edistymistäsi ketoosikoetikulla, joita saat apteekista (käyttö on helpompaa kuin luulisi). Neljänneksi, lääkkeet pois. Jos ne ovat sinulle elintärkeitä eli jos podet jotakin akuuttia sairautta tämä ei ole sinun dieettisi.

Käytännön ohjeet:

Älä laske kaloreita. Syö sallittuja ruokia niin paljon kuin haluat. Älä syö jos et ole nälkäinen. Juo niin paljon (jopa 2 litraa päivässä) vettä tai kalorittomia ja hiilihydraatittomia juomia kuin janosi vaatii. Syö mieluummin monta pientä ateriaa kuin pari isoa. Jos nopeasta laihtumisesta seuraa heikkouden tunnetta tarvitset ehkä suolaa. Muista pitkävaikutteiset monivitamiinitabletit.

Kokonaan kielletyt ruoat:

Aamiaismurot, banaanit, herneet, hillot ja marmelaadit, hunaja, jauhot, jäätelö, kakut ja leivokset, keksit ja pikkuleivät, ketsuppi, kuivatut hedelmät, leipä, makaroni ja spagetti, maissi, makeiset, makeat jogurtit, pannukakut, pavut (paitsi vihreät ja vahapavut), perunat, pikkelsit, riisi, rusinat, siirappi, sokeri, taatelit, viikunat, voileipäkeksit.

Syö ensimmäisellä viikolla vain seuraavassa luettelossa olevia ruokia:

Liha: pihvit, lampaankyljykset, porsaankyljykset, keili, kinkku, jauheliha, tuoreet täyslihajalosteet.

Siipikarja: kana, kalkkuna, ankka

Kala: lohi, tonnikala, siika, katkarapu. Simpukat ja kalasäilykkeet otetaan rajoitetusti mukaan myöhemmin.

Kananmunat: keitettyinä, paistettuina, hyydytettyinä, munakkaina.

Juusto: kovaa, puolipehmeää tai pehmeää juustoa. Ei vielä kerma-, rae- eikä sulatejuustoa.

Mausteet: suola, pippuri, sinappi, piparjuuri, viinietikka, vanilja, keinotekoiset makeutusaineet.

Juomat: vesi, kivennäisvesi, vichy, soodavesi, hiilihapotettu vesi, sokerittomat virvoitusjuomat, tee, yrttitee, kahvi.

Jälkiruoat: keinotekoisella makeutusaineella makeutetut hyytelöt.

Keitot: kana- ja lihaliemi.

Rasvat: voi, margariini, kasviöljy, paistinrasva ja majoneesi (kohtuullisesti), kerma (4 tl päivässä).

Hedelmät: sitruuna (yhden mehu päivässä)

Vihannekset: tulevat mukaan ruokavalioon vasta ensimmäisen viikon jälkeen.

Salaatit: kaksi pientä annosta seuraavista sekoitettua salaattia: vihreätä salaattia lehtiselleriä, sikuria, kiinankaalia, ruohosipulia, kurkkua, endiivia, (eli lehtisikuria), fenkolia, persiljaa, purjoa, pinaattia (tuoretta), vesikrassia.

Lisäkkeet: pekonia, paistettua porsaankylkeä, juustoraastetta, yrttejä, kovaksi keitettyjä munia, etikka- tai tillikurkku (yksip pieni) oliiveja (6 kpl).

Alkuruoat ja välipalat: aladobia (keinotekoisesti makeutettuna), juustoja, kanaa, paistettuja tai kovaksi keitettyja munia, lihapullia (ilman jauhoja), maksapasteijaa, lohta, sardiineja, täyslihamakkaroita, katkarapuja, tartaripihvejä.

Ensimmäinen viikko

Pidä huolta, että et syö päivässä enempää kuin 10g hiilihydraatteja. Merkitse tarkasti ylös painosi ja virtakoeliuskojen tulokset.

Toinen viikko

Saat lisätä päivittäiseen ruokavalioosi viisi grammaa hiilihydraatteja. Lisäys voi olla esimerkiksi tilkka maitoa kahviin, muutama tomaattiviipale, tai esimerkiksi sipulia salaattiin. Älä lisää ruokavalioosi hedelmiä vielä tässä vaiheessa.

Kolmas viikko

Lisää taas päivittäiseen ruokavalioosi viisi grammaa hiilihydraatteja. Lisäys voi olla esimerkiksi 1dl avokadoa, vähän oliiveja, tai esimerkiksi lasillinen tomaattimehua. Yhteensä voit nyt nauttia 20-25 grammaa hiilihydraatteja.

Neljäs viikko ja siitä eteenpäin

Lisää tämän jälkeen hiilihydraatteja aina viisi grammaa viikossa, kunnes saavutat itsellesi sopivan hiilihydraattitason. Kun korotat hiilihydrattitasoasi vähän kerrallaan, elimistösi polttaa jatkuvasti rasvavarastojaan.

Niin kauan kun voit jatkuvasti hyvin ja laihtumisesi etenee suunnitelman mukaisesti, voit lisätä hiilihydraatteja viisi grammaa viikossa. Jos et voi hyvin, jos laihtuminen pysähtyy tai ketoosiliuska osoittaa että elimistösi ei ole enää ketoosissa, palaa ensimmäisen viikon ruokaohjelmaan muutaman päivän ajaksi. Palaa ensimmäisen viikon tasolta ketoosista tippumista edeltävän viikon ruokavalioon. Näin olet löytänyt sinulle optimaalisen hiilihydraattitason jossa elimistösi edelleen pysyy ketoosissa.

Laihdutus

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo! Kannattaa varautua siihen, ettei laihdutus aina ole helppoa, mutta oikealla asenteella jaksat jatkaa silloinkin kun ei mieli tekisi. Tässä yleisimmät syyt, miksi laihtuminen epäonnistuu

Ranskasta lähtöisin oleva Dukan-dieetti on nelivaiheinen dieetti, jolla pyritään pysyvään painonpudotukseen. Ensimmäisessä vaiheessa syödään pelkkiä proteiinipitoisia ruokia, jotka ovat Dukanin sallittujen ruoka-aineiden listalla. Toisessa vaiheessa mukaan otetaan kasvikset sekä kevyt liikunta, kolmannessa lisätäänhiilihydraattipitoinen ruoka ja neljäs vaihe on loppuelämän kestävä ylläpitävä ruokavalio. Viimeinen vaihe sisältää yhden päivän viikossa, jolloin syödään pelkkää proteiinia.

Laihdutus tapahtuu etenkin Dukan-dieetin alkuvaiheessa. Dukanin haittapuoli on kuitenkin sen monimutkaisuus, sillä jatkuva suunnittelu vie aikaa ja energiaa. Se sopii siis erinomaisesti lähinnä järjestyksestä pitäville ihmisille.

Paleodieetti tai toiselta nimeltään kivikautinen dieetti jäljittelee kivikauden ihmisen ruokavaliota. Se perustuu ideaan, että biologisesti ihminen ei juurikaan ole muuttunut noilta ajoilta, joten siksi puhtaat raaka-aineet sopivat ihmiselle paremmin kuin teollisesti prosessoitu ruoka. Ruokavalioon kuuluvat mm. luomuliha, kala, vihannekset, hedelmät, marjat, pähkinät, sienet ja muut jalostamattomat ruoka-aineet. Viljaa, palkokasveja, maitotuotteita, sokeria ja lisäineita vältetään.

Ymmärrettävästi tämä dieetti on erittäin terveellinen ja täynnä laadukkaita ravintoaineita. Laihtumisen kannalta täytyy kuitenkin olla tarkkana kalorien saannin kanssa, sillä luomuliha ja pähkinät sisältävät runsaasti kaloreita.

Laihdutus voi olla erittäin rankkaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Motivaatiota voi olla runsain määrin laihduttamisen alkumetreillä, mutta kun työstressi tai perheongelmat iskevät yllättäen voi terveellinen elämä unohtua helpostikin. Tällaisina hetkinä on tärkeintä osata käsitellä stressiä ja omia tunteita, jotta ei ajaudu tukahduttamaan niitä esimerkiksi lohtusyömisellä.

Terve ruokavalio ja liikunnan harrastaminen ovat laihdutuksen perustat. Jos kuitenkin mietit, miten laihtua nopeasti, voit tutustua erilaisiin dieetteihin ja laihdutusta edistäviin ruokavalioihin. Näitä ei suositella pidempiaikaisiksi ratkaisuksi, koska seurauksena voi olla ravintoaineiden puutokset, lihaskudoksen menetys ja energiatason lasku yleisesti. Muutaman päivän nopea laihdutus voi kuitenkin nostaa motivaation tasoa ja laihdutus voi alkaa puhtaalta pöydältä kun muutoksia on jo jossain määrin tapahtunut dieetin myötä. Alta löydät suosituimmat ja monen mielestä myös parhaat dieetit sekä niiden hyödyt ja haitat. Jos repsahdus sitten käy ja muutama päivä kuluu television ja pikaruoan ääressä, ei hätä ole tämännäköinen. Itsensä soimaaminen voi vain pahentaa tilannetta. Silloin kannattaa vain pysähtyä miettimään, miksi painonpudotus sai jäädä takasijalle ja jatkaa terveellistä elämää heti kun siihen taas kykenee vellomatta lipsahduksissa. Tietenkään niitä ei usein saisi tapahtua, mutta ihannepaino on koko elämän kestävä muutos ja silloin mukaan mahtuu myös niitä huonompiakin hetkiä.

Painonvartijoiden kanssa laihdutus tapahtuu pisteiden avulla. Kaloreita ei siis lasketa, vaan kaikki ruoka-aineet on pisteytetty ja niitä saa syödä tietyn määrän päivässä tavoitteiden ja oman kehonrakenteen mukaan. Vaikka terveelliseen ruokavalioon kannustetaan, teoriassa pisteet voi käyttää mihin ruokaan tahansa, vaikka sitten epäterveellisiin herkkuihin. Näin laihduttaja ei koe rajoittavansa itseltään mitään, mikä edesauttaa tervettä suhtautumista laihduttamiseen. Toisaalta taas pisteiden lasku voi olla hankalaa vaikkapa ulkona syödessä. Painonvartijoiden omat tuotteet voivat olla hyvinkin hintavia, onhan kyseessä kuitenkin tuottoa tavoitteleva yritys.

Jojo-laihdutuksen kuvaa mainiosti yleistä laihduttajien keskuudessa tapahtuvaa ilmiötä, eli painon merkittävää nousua ja laskua aika ajoin. Useimmiten tähän johtavat erilaiset pikadieetit, joiden avulla paino saadaan laskemaan nopeasti, mutta useimmiten nämä dieetit kuitenkin johtavat ylensyömiseen jälkeenpäin. Tästä syystä liikakiloja saattaa olla jopa enemmän kuin dieettiä aloittaessa! Jos mietitään yleisimpien dieettikuurien kestoa, ehditään niitä pitämään lukuisia kertoja vuodessa.

Pysyvä laihdutus paastoamalla riippuu hyvin paljon siitä, miten toimii paaston jälkeen. Erilaiset detoxit ja mehupaastot voivat poistaa nestettä kehosta tilapäisesti, mutta puhdasta ruokavaliota täytyy noudattaa myös sen päätyttyä. Roskaruoalla voidaan helposti kumota paaston terveelliset vaikutukset ja jo alkanut painonpudotus.

Usein paasto onkin eräänlainen alkuponnistus terveelliseen elämään ja nykyään tutkimukset kehottavatkin paastoamiseen aika ajoin, jotta ruoansulatus saa levätä. Tästä ajatuksesta onkin todennäköisesti syntynyt myös 5:2 dieetti, jolloin viitenä päivänä viikossa syödään normaalisti ja kahtena rajoitetaan kalorien saantia. 5:2 dieetillä on jo paljon puolestapuhujia, sillä viiden päivän huolettomuus on parempi vaihtoehto monille muille dieeteille. 2 paastopäivää viikossa vaatii kuitenkin jossain määrin luonteenlujuutta, sillä monen laihdutus on mennyt pieleen paastopäivän jälkeisellä ylensyönnillä.

Laihduttaminen erilaisilla VHH-dieeteillä kuten Atkinsin dieetti oli erittäin suosittua jopa julkimoiden keskuudessa 2000-luvun alussa, eikä loppua näy. Pitkälti proteeiiniin ja rasvaan pohjautuva ruokavalio on toiminut monella erittäin hyvin, mutta toisille esimerkiksi riittämätön kuidun saanti tai dieetistä mahdollisesti aiheutuva energian puute on ollut ongelma.

Oikein toteutettuna hiilihydraattien välttely voi toimia, sillä esimerkiksi vehnän aiheuttama turvotus katoaa eikä lihaksia katoa samoin kuin vähäkalorisilla dieeteillä. Jos siis mietit, miten laihtua nopeasti, saat tuloksia aikaan VHH-dieetillä jo muutaman päivän jälkeen. Paluu hiilihydraatteihin voi kuitenkin aiheuttaa painonnousun takaisin entisiin lukemiin.

Mikäli paino nousee joka ihmedieetin jälkeen, näyttää myös vaaka aikamoisia lukuja vuosien saatossa. Toisaalta taas toisilla ihmisillä nopea laihdutus pikadieetillä aiheuttaa motivoivan alkusysäyksen maltillisempaan painonpudotukseen, joten täysin huuhaata nämäkään dieetit eivät ole.

Liian suuret tavoitteet laihdutukselle

Mikäli lasket kaloreita perinteisen laihduttajan tapaan, vähäkalorinen dieetti voi olla hyvä valinta. Oikein tehtynä päivittäinen 400-500kcal vaje saadaan aikaan helposti ja tarvittavista ravintoaineista tinkimättä. Kalorien tarkkailu vaatii kuitenkin tietynlaista järjestelmällisyyttä sekä hyvää muistia, kun kaikkien ruoka-aineiden kalorit tulee olla tiedossa. Vähäkalorisessa ruokavaliossa piilee myös se riski, että kalorit syödään epäterveellisen ruoan muodossa, jolloin esimerkiksi proteiinia tai vitamiineja ja muita hyödyllisiä ravintoaineita ei saada tarpeeksi. Saattaa kuulostaa karulta, mutta usein laihdutus alkaa liian suurilla odotuksilla. Moni pettyy huomatessaan painonpudotuksen olevan pitkäjänteistä puuhaa. Tämän päivän fitness-innon myötä havitellaan lihaksikasta vartaloa ja nopeaa laihdutusta, mutta viikon päästä moni luovuttaa kun tuloksia ei synny. Joskus havitellaan muotikuvissa näkyvien mallien vartaloa omaa kehonmuotoa lainkaan huomioimatta, mikä saattaa johtaa epäterveelliseen asenteeseen omaa vartaloa ja ruokailua kohtaan. Liialliset rajoitteet aiheuttavat helposti repsahduksia ja jojo-laihtumista, mistä seuraa usein henkistä pahoinvointia ja huonoa omaatuntoa.

Kokeile siis rauhassa eri laihdutusmenetelmiä anna itsellesi aikaa ja aseta useita eri tavoitteita lopullisen ihannepainon lisäksi. Hoikka, terveellinen keho on mahdollista saada aikaan myös kiirehtimättä. Älä stressaa liikaa onnistumisesta tai pode syyllisyyttä, jos joskus lenkki jääkin välistä. Ole itsesi ystävä, laihdutus ei ole pelkkää kärsimystä, vaan parhaimmillaan omasta kehosta huolehtimista, hauskanpitoa liikunnan parissa ja onnellista elämää!

Vähäkalorista dieettiä ei ole tarkoitus viedä äärimmilleen. Liian raju kalorien leikkaaminen voi aiheuttaa kehoon aliravitsemustilan, jolla voi olla epämieluisia sivuvaikutuksia, kuten huono-olo ja hiustenlähtö. Hiustenlähtö tai oheneminen voi olla myös geneettistä, tällöin apuna ovat erilaiset hiuslisäkkeet ja hiustenpidennykset. Laihdutuksen ei kuitenkaan kuulu aiheuttaa hiustenlähtöä tai ohenemista. Jos kärsit hiusten määrän vähenemisestä laihdutuksen aikana, ole yhteydessä lääkäriisi joka voi selvittää, minkä ravintoaineen puutteesta kehosi kärsii.