Hammasimplantti

Hammasimplantti on mekaaninen laite, jolla voidaan korvata yksittäisiä tai useampia puuttuvia hampaita. Niiden toiminta perustuu keinotekoiseen titaanista valmistettuun hammasjuureen eli implanttiruuviin, joka porataan kiinni leukaluuhun. Ruuvin päälle asennetaan valittu luonnollista hammasta muistuttava proteesi, kuten hammaskuuru, -silta tai tekohampaat.

 

Termistö

Yleisin hammaslääkäreiden käyttämä implanttityyppi on ”luunsisäinen hammasjuuri-implantti”, joka ”osseointegraation” avulla liitetään leukaluuhun.

  • Termi ”luunsisäinen” viittaa siihen, että implantti on upotettu luuhun.
  • Termi ”hammasjuuri-implantti” viittaa siihen, että implanttiruuvin muoto on yleensä samankaltainen luonnollisen hammasjuuren kanssa.
  • Termi ”osseointegraatio” viittaa siihen, että implantin ja elävän luukudoksen välillä on suora yhteys eli fuusio. Käytännössä lähes kaikki hammasjuuri-implantit ovat osseointegroituja.

Hammasimplantti koostuu kolmesta eri osasta: implanttifikstuuri, abutmentti eli implantin jatke ja proteesiosa.

 

1. Implanttifikstuuri

Fikstuuri on se implantin osa, joka porataan kiinni leukaluuhun. Se on osuus, joka sijaitsee ienrajan alla ja ajaa asian keinotekoisena hammasjuurena. Implanttifikstuurit on valmistettu joko 99,5% puhtaasta titaanista tai seosmetallista, joka koostuu titaanista, alumiinista ja vanadiinista. Kolmen metallin yhdistelmä parantaa kestävyyttä ja estää tuotetta murtumasta.

Fikstuuri voi olla ontto tai kiinteä ja muodoltaan ruuvinmallinen, mikä edesauttaa osseointegraation tapahtumista. Fikstuurin pinta on joko sileä tai joissain tapauksissa sen pinta voidaan käsitellä karheammaksi. Jotkut implanttivalmistajat pintakäsittelevät fikstuuriosat materiaalilla nimeltä hydroksiapatiitti, jonka tarkoituksena on edistää luunmuodostumista ja nopeuttaa osseointegraatioprosessia. Tämän toimenpiteen tarpeellisuutta ei ole kuitenkaan todistettu.

 

2. Abutmentti eli implantin jatke

Hammasimplantin abutmentti sijaitsee ienrajan päällä.Abutmentti eli implantin jatke tukee implantin päälle asetettavaa proteesia ja kiinnittää sen paikoilleen. Abutmentti lisätään fikstuurin päälle tavallisesti siinä vaiheessa, kun implantoitu alue on parantunut ja osseointegroitunut.

 

3. Proteesiosa

Proteesiosa on implantin kolmas ja viimeinen osa. Proteesi sijaitsee abutmentin ja fikstuurin päällä tehden lopputuloksesta viimeistellyn. Riippuen, mikä proteesi on asennettavaksi valittu, se joko sementoidaan tai ruuvataan paikoilleen. Mikäli potilaalle kiinnitetään omat tekohampaat implanteilla paikoilleen, on asennustapa hieman erilainen.

Mitä implanttihoito tarkoittaa?

Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, yleensä titaanista valmistettu keinojuuri. Se mukautuu ja kiinnittyy ympäröivään leukaluuhun muutamassa kuukaudessa. Implantteihin voi kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja.

Implanteilla voidaan korvata proteettisesti yksi hammas tai useita hampaita. Myös hampaattoman leuan kokoproteesi voidaan korvata implanttisillalla, tai proteesi voidaan kiinnittää implanttijuuriin.

Kenelle implantteja voi laittaa?

  • Implantointialueella pitää olla riittävästi luuta. Tarvittaessa luuta voidaan lisätä luusiirteillä tai luun korvikkeilla.
  • Yleisterveyden on oltava riittävän hyvä. Esimerkiksi epätasapainoinen diabetes tai tupakkariippuvuus voi estää hoidon.
  • Suunterveyden on oltava riittävän hyvä, ja esim. hampaiden kiinnityskudossairauksia (parodontiitti) ei saisi olla.
  • Suuhygienian on oltava riittävän hyvä. Implantit vaativat säännöllisen, huolellisen puhdistuksen.
  • Implantteja ei kiinnitetä, jos leukojen kasvu on vielä kesken.

Miten implanttihoito tehdään?

  • Ensin tehdään suun kliininen ja röntgenologinen tutkimus ja siihen pohjautuva hoidon suunnittelu.
  • Mahdollisten luusiirteiden asettamisen jälkeen titaaniruuvit eli fikstuurat kiinnitetään leukaluuhun leikkauksessa.
  • Yhtä hammasta varten tarvitaan yksi titaaniruuvi ja useampaa hammasta varten 2–4. Täysin hampaattomaan leukaan laitetaan tavallisesti 5–6 ruuvia. Toimenpide kestää noin 0,5–2 tuntia, ja se tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.
  • Jotta ruuvit saavat rauhassa kiinnittyä leukaluuhun, irtoproteesin käyttäjän on varauduttava olemaan ilman proteesia 1–2 viikkoa. Jos omia hampaita on jäljellä, tämän ajan voi käyttää tilapäistä hammassiltaa tai irtoproteesia. Paranemisvaihe kestää tavallisesti 2–6 kuukautta.
  • Usein ruuvissa on valmiina limakalvon läpi tuleva paranemisjatke. Jos jatketta ei ole laitettu, tarvitaan vielä noin 2 viikkoa ennen proteettisen hoidon aloitusta pieni leikkaus. Siinä ikenen alle jätetyn implantin ylin osa paljastetaan ja implanttiin asetetaan limakalvon läpäisevä paranemisjatke.
  • Paranemisvaiheen jälkeen aloitetaan kruunun, hammassillan tai irrotettavan proteesin valmistus ottamalla tarvittavat jäljennökset. Proteesin valmistus vaatii yleensä muutaman hoitokäynnin.
  • Uusia implanttihampaita pitää hoitaa yhtä huolella kuin omia hampaita ja ne on tutkitutettava säännöllisesti hammaslääkärillä.

Miksi implanttihoito voi epäonnistua?

  • Joskus leukaluuhun asetettu implantti ei luudu kunnolla leukaluuhun. Nykyisin ongelma on kuitenkin melko harvinainen.
  • Implanttihoito voi epäonnistua, jos suuhygienia ei ole riittävä.
  • Ongelmia voivat aiheuttaa myös riittämätön seuranta ja ylläpitohoito.
  • Joskus implantti menetetään liian kuormittavan purennan vuoksi.
  • Muutokset yleisterveydessä voivat joskus vaikuttaa implanttihoidon onnistumiseen.

Mitkä ovat implanttien yleisimmät ongelmat?

Hoitona on tulehtuneen alueen puhdistuksen parantaminen, huolellinen harjaus ja hammasvälien puhdistaminen. Jos tämä ei riitä, alue voidaan puhdistaa ammattimaisesti hammashoitolassa, josta annetaan samalla kotihoito-ohjeistus.

Jos tulehdus pääsee etenemään implanttia ympäröivään leukaluuhun, syntyy peri-implantiitti. Se vastaa hampaan ympärillä olevaa kiinnityskudostulehdusta, parodontiittia. Implanttia ympäröivä luu alkaa yleensä tuhoutua kraatterimaisesti, jolloin implantin kiinnitystä menetetään.

Peri-implantiitti vaatii hammaslääkärin ho itoa. Peri-implantiitin pysäyttäminen on usein haasteellista. Huolellinen kotihoito on ratkaisevan tärkeää im plantin säilymiselle. Implantin menettäminen on erittäin todennäköistä, jos se on jo alkanut liikkua.

  Kuvassa vasemmalla terve hammasimplantti – oikealla plakkia ja vetäytynyt, tulehtunut ien sekä luukatoa eli peri-implantiitti.