Suunterveys

Karieksen varhaishoito

Alkava karies
Jos alkava kariesvaurio saadaan pidettyä puhtaana, sen eteneminen paikkausta vaativaksi voidaan pysäyttää. Tärkeintä on parantaa suuhygieniaa, lisätä fluorin käyttöä ja vähentää sokerin käyttöä. Kuvassa hampaiden ienrajoissa on alkavia kariesvaurioita.

Jos saat pidettyä alkavan kariesvaurion pinnan puhtaana, vaurion eteneminen paikkausta vaativaksi voi pysähtyä.

Mitä on karieksen varhaishoito?

Reikiintymisen alkuvaiheessa hampaan pinta voi kovettua uudestaan. Reikiintyminen pysähtyy, jos mikrobien hapontuottoa pystytään hillitsemään.

Jos alkavan kariesvaurion pinta saadaan pidettyä puhtaana, sen eteneminen paikkausta vaativaksi voidaan pysäyttää. Vaurio remineralisoituu, eli kiilteeseen saadaan palautettua pois liuenneita mineraaleja.

Reikiintyminen saadaan kuriin huolellisella itsehoidolla ja terveellisillä elintavoilla:

Karieksen varhaishoito on potilaan ja hammaslääkärin yhteistyötä.

Jos reikiintymisriski on erityisen suuri, voidaan tarvita myös lisäfluoria. Paikallinen fluorikäsittely (fluorilakka, -geeli tai -liuos) voi olla hyödyllinen vastapuhjenneille hampaille tai silloin, kun kariesvauriot ovat eteneviä.

Jos reikiintymistä ei saada pysäytettyä, hammas paikataan.

Hampaan paikkaus

Hampaan paikkaus
Yleinen syy hampaan paikkaamiseen on niin pitkälle edennyt kariesvaurio, että sitä ei enää ole mahdollista pysäyttää. Silloin reikiintynyt hammaskudos pitää poistaa ja korvata täyteaineella eli paikalla. Paikkaamalla korjataan usein myös hampaan kulumia tai lohkeamia. Paikka tehdään yhdistelmämuovista, keraamisesta materiaalista, lasi-ionomeerisementistä, amalgaamista tai kullasta.

Alkava kariesvaurio pyritään pysäyttämään parantamalla suuhygieniaa, lisäämällä fluorin käyttöä ja terveellisellä ravitsemuksella. Hammaslääkäri seuraa määräaikaistutkimuksin, eteneekö vaurio vai ei.

Jos kariesvaurio on edennyt kiilteestä syvemmälle hammasluuhun, hammas täytyy paikata.

Miten hammas paikataan?

Reikiintyneen hampaan paikkaus aloitetaan poistamalla karieksen tuhoama eli karioitunut hammaskudos. Jos karies on ehtinyt vaurioittaa hammasluuta vain vähän, vaurioitunut alue voidaan usein poistaa käsi-instrumenteilla, ilman poraa.

Useimmiten vaurioitunut hammaskudos poistetaan kuitenkin poraamalla nopeakierroksisella turbiiniporalla ja hitaammin pyörivällä mikromoottoriporalla. Joskus voidaan käyttää myös laseria.

Samoja välineitä käytetään myös vanhojen paikkojen tai lohjenneiden hampaiden korjaamiseen.

Onkalo, josta vaurioitunut hammaskudos on poistettu, käsitellään erityisillä valmisteilla, jotta paikka-aine kiinnittyy hampaaseen (kuva ylhäällä). Käsittelyaineiden annetaan yleensä vaikuttaa hetki hampaan pinnalla, minkä jälkeen se huuhdellaan tai kuivataan.

Muovipaikan kiinnitykseen käytettävä sidosmuovi eli resiini kovetetaan yleensä samanlaisella sinisellä valolla kuin varsinainen muovipaikka. Kaikki täyteaineet eivät kuitenkaan vaadi valokovetusta.

Kun paikka on kiinnitetty hampaaseen ja kovetettu, se muotoillaan yleensä vielä mikromoottoriporalla purentaan sopivaksi hampaan muotoja mukaillen.

Paikan sopivuus purentaan tarkistetaan purentafolion avulla. Folio asetetaan ylä- ja alahampaiden väliin, ja potilasta pyydetään tekemään erilaisia purentaliikkeitä. Paikkaa muotoillaan, kunnes se on purentaan sopiva. Lopuksi paikan pinta viimeistellään.

Mitä materiaaleja paikkauksessa käytetään?

Hampaiden paikkauksessa voidaan käyttää yhdistelmämuovia, keraamista materiaalia, lasi-ionomeerisementtiä, amalgaamia tai kultaa.

Esimerkiksi usean hoitokerran vaativan juurihoidon aikana voidaan käyttää myös pehmeämpiä, väliaikaisia paikkamateriaaleja. Hoidon lopussa väliaikaisen paikkamateriaalin tilalle laitetaan pysyvä paikka.

Keraamisten ja kultatäytteiden valmistamiseen tarvitaan yleensä useampia hoitokäyntejä. Muut paikkausmateriaalit vaativat tavallisesti vain yhden hoitokerran.

Yhdistelmämuovi on nykyisin yleisin paikkamateriaali. Takahammasalueella, varsinkin isoissa muovipaikoissa on joskus ongelmia paikan kestävyydessä. Materiaalit kuitenkin kehittyvät koko ajan.

Muoviseoksiin lisätään usein keraamisia hiukkasia eli fillereitä parantamaan kestävyyttä. Muovilla voidaan joskus myös muuttaa hampaan ulkomuotoa tai korjata sen väriä.

Lasi-ionomeeria käytetään maitohampaissa, ienrajapaikoissa ja muovipaikkojen alla. Se on biologisesti hyvä, mutta hauras ja kuluva materiaali. Siksi se ei sovellu isoihin purupinnan paikkauksiin.

Amalgaamipaikat ovat takahampaissa kestäviä, mutta niiden käyttö on viime vuosina vähentynyt muun muassa kielteisen julkisuuden vuoksi. Amalgaamista irtoaa hyvin pieniä määriä elohopeaa erityisesti paikkaa tehtäessä tai sitä poistettaessa. Terveydellistä haittaa tästä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan lukuun ottamatta harvinaista allergiaa.

Keraamiset täytteet ja kultatäytteet valmistetaan siten, että hampaassa mahdollisesti oleva vanha paikka ja pehmentynyt hammaskudos poistetaan ja hampaaseen muotoillaan onkalo eli kaviteetti.

Sen jälkeen hampaasta otetaan jäljennös jäljennösmateriaalilla tai tietokoneskannerilla, ja hampaaseen laitetaan väliaikainen paikka. Jäljennöksen avulla valmistetaan tarkalleen hampaan muotoihin sopiva täyte. Se kiinnitetään seuraavalla hoitokäynnilä hampaaseen kiinnityssementillä.

Keraamisesta massasta valmistetut täytteet ovat hampaan värisiä. Kulta on kallis, mutta kestävä paikkamateriaali, joka ei murene, liukene tai lohkeile.

Hammaskiven poisto

Hammaskiven poisto
Hammaskivi on kovettunutta bakteeriplakkia, joka ei lähde pois hampaita harjaamalla. Hammaslääkäri tai suuhygienisti poistaa hammaskiven yleensä ultraäänilaitteella (kuvassa) ja/tai käsi-instrumenteilla. Bakteeripeitteiden ja hammaskiven poistolla pyritään ehkäisemään hampaiden kiinnityskudossairauden eli parodontiitin muodostumista.

Ientulehduksen eli gingiviitin hoidossa tärkeintä on huolellinen itsehoito. Bakteeriplakin poistamista voi vaikeuttaa hampaiden pinnoille muodostunut hammaskivi.

Hammaskiven muodostuminen on yksilöllistä, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi syljen koostumus. Hammaskiveä voi muodostua hampaiden pinnoille sekä ientaskuun.

Hammaskivi ylläpitää ientulehdusta tarjoamalla karhean pinnan, johon suun bakteerien on helppo kiinnittyä. Ientulehdus puolestaan altistaa hampaan kiinnityskudossairauden eli parodontiitin puhkeamiselle.

Hammaskiven poistaminen ei onnistu kotikonstein, vaan siihen tarvitaan hammaslääkäriä tai suuhygienistiä. Jos hammaskiven poisto tuntuu kivuliaalta, limakalvot voidaan puuduttaa pintapuudutuksella. Joskus puudutetaan myös hampaat ja ikenet.

Miten hammaskiveä voi estää tai vähentää?

Hammaskiven muodostumista voi estää huolellisella itsehoidolla. Tärkeintä on pitää hampaiden kaikki pinnat puhtaina bakteeriplakista.

Muista säännöllinen hampaiden puhdistus pehmeällä hammasharjalla vähintään kaksi kertaa päivässä. Puhdista erityisen huolellisesti ienrajat. Hammasvälit puhdistetaan päivittäin hammaslangalla tai hammasväliharjalla.

Jos ikenestä tulee verta hampaita harjatessa, puhdista vuotava alue tavanomaista useammin ja tarkemmin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys alueella vähenee, myös verenvuoto ikenistä loppuu.

Juurihoito

Hampaan juurihoito
Hammasytimen eli pulpan tulehduksen syynä on useimmiten hoitamaton, pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen. Hammasytimen tulehdus hoidetaan yleensä juurihoidolla. Tulehtunut kudos poistetaan mekaanisesti, juurikanavat desinfioidaan ja hoidetaan paikallisella lääkeaineella. Juurihoito vaatii yleensä useamman hoitokäynnin. Lopuksi hoidettu juurikanavaontelo täytetään ja hammas paikataan tai kruunutetaan.

Miksi hammasydin tulehtuu?

Hammasytimen eli pulpan tulehduksen eli pulpiitin syynä on useimmiten hoitamaton, pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen. Syvästä kariespesäkkeestä pääsee bakteereja normaalisti steriiliin hammasytimeen.

Muita pulpan tulehduksen syitä voivat olla esimerkiksi laaja hampaan lohkeaminen, hampaaseen kohdistunut kova isku, voimakas ylimääräinen purentarasitus tai pulpaan levinnyt hampaan kiinnityskudosten tulehdus.

Hammasytimessä on sidekudosta, verisuonia ja hermoja. Pidempään jatkuneen tulehduksen seurauksena kudokset voivat tuhoutua eli mennä osittain tai kokonaan kuolioon eli nekroosiin, ja tulehdus voi levitä juuren ympäristöön.

Miten hammasytimen tulehdus oireilee?

Hammasytimen tulehdus on yleisin hammassäryn aiheuttaja. Tulehduksen alkuvaiheessa hampaassa voi tuntua sykkivää kipua, jota kylmä yleensä pahentaa. Tulehduksen pahentuessa särky on usein voimakasta ja säteilevää, ja kuuma voi pahentaa oireita. Tulehdukseen liittyy joskus myös yleisoireita, kuten kuumetta.

Joskus pulpan tulehdus voi edetä varsin oireettomasti. Silloin tulehdus voi levitä juurenkärjen ulkopuolelle hammasta ympäröivään luuhun, ja se huomataan vasta myöhemmin joko oireiden ilmaantuessa tai löydöksenä hampaiston röntgentutkimuksessa.

Miten juurihoito tehdään?

Hammasytimen tulehdus hoidetaan yleensä juurihoidolla.

 

 

 

 

 

 

 

  1. Reikiintyneen hampaan ydinkudos on tulehtunut, ja juuren kärjen alueelta on tulehduksen seurauksena hävinnyt luuta, mikä on todettavissa röntgenkuvassa. Hammas tutkitaan, röntgenkuvataan ja tarvittaessa puudutetaan. Hampaan kruunuosaan porataan avaus, jotta päästään käsiksi ydinonteloon ja juurikanaviin.
  2. Hampaan ympärille asetetaan kumi, joka suojaa sitä syljeltä ja estää lääkeaineiden joutumista suuonteloon. Juurikanavat puhdistetaan juurihoitoon tarkoitetuilla instrumenteilla ja huuhdellaan bakteereja eliminoivilla huuhteluaineilla.
  3. Puhdistetut juurikanavat täytetään tarvittaessa bakteereita tuhoavalla lääkeaineella 1–3 viikon ajaksi ennen lopullista täyttöä, ja päälle tehdään väliaikainen paikka. Hammas, jossa on juurihoito kesken, halkeaa tavanomaista helpommin ja siksi sitä on varottava kovaa purtaessa.
  4. Hampaan juurikanavat täytetään tiiviisti kumimaisella juuritäytemateriaalilla.
  5. Lopuksi juurihoidettu hammas paikataan tai kruunutetaan. Tarvittaessa juurikanavaan asennetaan lasikuitunasta, jotta paikka pysyy varmemmin paikallaan. Kun bakteerit on saatu poistettua juurikanavista, paranee myös luussa oleva, tulehduksen aiheuttama muutos ja alueelle kasvaa uutta luuta.
  6. Joskus juurihoidolla ei pystytä poistamaan tulehdusta, vaan se jatkuu ja uusiutuu ilmeten joko hampaan oireiluna tai kroonisena tulehduksena ilman oireita. Syynä tähän on epäonnistunut bakteerien poisto juurikanavista ja niiden pääsy uudelleen juurikanaviin esimerkiksi hampaan reikiintymisen tai vuotavan paikan kautta.

Tulehduksen hoito voi vaatia useampia käyntejä. Takahampaissa on yleensä vähintään kolme juurikanavaa, joten niiden juurihoito vie enemmän aikaa kuin yksijuurisissa etuhampaissa.

Joskus tulehdus on kuitenkin edennyt niin pitkälle, että hammasta ei voi enää juurihoidolla säilyttää, vaan se on parasta poistaa.

Maitohampaan pulpan tulehdus hoidetaan joko osittaisella juurihoidolla tai hampaan poistolla.

Oikomishoito

Niskavetolaite
Hampaita oiotaan erilaisten purentahäiriöiden vuoksi. Yleensä oikomishoitoa tehdään 9–12 vuoden iässä, mutta myös aikuisten hampaita voidaan oikoa. Hoidossa käytetään irrotettavia tai kiinteitä oikomiskojeita. Oikomishoidon aikana hampaiden huolellinen puhdistus on tavallistakin tärkeämpää.

Miksi hampaita oiotaan?

Yleisin syy oikomishoitoon on purentahäiriö, joka haittaa hampaiston normaalia kehitystä tai toimintaa. Virheellinen purenta voi estää kunnollisen pureskelun ja aiheuttaa pään ja kasvojen alueen kiputiloja.

Oikomishoidon aikana hampaiden huolellinen puhdistus on tavallistakin tärkeämpää.

Mikä aiheuttaa purentavirheen?

Purentavirheen tärkeimmät selittäjät löytyvät perinnöllisistä tekijöistä. Hampaiden virheasentoja voivat aiheuttaa myös jotkin tavat, kuten pitkään jatkunut peukalon tai tutin imeminen. Aikuisiällä purentavirheitä voi aiheuttaa hampaiden menetys.

Minkä ikäisenä oikomishoitoon?

Oikomishoitoa voidaan tehdä jo alle kouluikäisille. Silloin hoidon syynä voi olla esimerkiksi ristipurenta, joka ohjaa alaleukaa sivulle hampaita yhteen purtaessa. Tavallisimmin oikomishoitoa tehdään 9–12 vuoden iässä, jolloin leukojen kasvuun voidaan vielä vaikuttaa.

Ikä ei kuitenkaan estä oikomishoitoa, vaan myös aikuisten hampaita voidaan oikoa.

Millaisia ovat oikomiskojeet?

Oikomiskojeet ovat irrotettavia tai kiinteitä. Irrotettava koje on yleensä muovia sekä metallipinteet, jotkat varmistavat laitteen paikallaan pysymisen. Koje otetaan suusta syömisen ajaksi ja puhdistusta varten.

Hoidosta riippuen irtokojetta voidaan käyttää jatkuvasti tai vain iltaisin ja öisin. Lapsilla öisin pidettävien irtokojeiden tarkoitus on ohjata leukojen kasvua suotuisaan suuntaan. Tällaisia kojeita ovat esimerkiksi niskavetolaitteet ja aktivaattorit.

Useimmiten käytetään kiinteitä kojeita, joissa hampaita siirretään kaarilangan ja siihen kiinnitettävien kumilenkkien tai jousien avulla. Kiinteät oikomiskojeet kiinnitetään yleensä hampaiden etupinnalle liimattavilla kiinnikkeillä ja takahampaisiin kiinnitettävillä metallirenkailla. Kiinteää oikomiskojetta ei voi itse poistaa suusta.

Kuinka kauan oikomishoito kestää?

Lapsilla aktiivinen oikomishoito kestää yleensä pari vuotta hoidon nivoutuessa leukojen kasvuun ja pysyvien hampaiden puhkeamiseen. Luustoperäisten purentavirheiden hoito kestää yleensä pituuskasvun päättymiseen asti.

Aikuisilla yksittäisen hampaan asennon korjaus saattaa kestää vain muutaman kuukauden, mutta laaja hoito voi viedä kahdesta kolmeen vuotta. Aikataulun määrää hampaiden liikkumisvauhti luussa. Hampaita ei voi siirtää nopeammin kuin luusolut sallivat.

Hoitoa seuraa yleensä ylläpitovaihe, jotta siirretyt hampaat eivät palaudu takaisin. Hoidossa käytetään useimmiten irrotettavaa muovilevyä tai hampaiden taakse kiinnitettävää teräslankaa.

Riittääkö pelkkä oikomishoito?

Joskus oikomishoito vaatii joidenkin hampaiden, yleensä muutaman välihampaan poistamista, jotta kaikki hampaat saadaan mahtumaan hammaskaarelle. Joskus, etenkin maitohammasvaiheessa purennan kehitystä voidaan ohjata myös hampaiden välipintoja hiomalla.

Vaikeita purentavirheitä ei aina pystytä hoitamaan pelkällä oikomishoidolla, vaan hampaiden siirron lisäksi myös leukoja pitää siirtää uuteen asentoon. Silloin hoitoon kuuluu myös leuan leikkaustoimenpiteitä.

Hampaan poisto

Hampaan poisto
Hampaan poiston yleisimmät syyt ovat pitkälle edennyt reikiintyminen, pitkälle edennyt kiinnityskudoksen tulehdus tai oikomishoito. Syynä voi olla myös viisaudenhampaan jääminen osittain tai kokonaan puhkeamatta.

Hampaan poiston yleisimmät syyt

  • Pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen, joka on usein aiheuttanut myös hampaan juuren tulehtumisen.
  • Pitkälle edennyt hampaan kiinnityskudoksen tulehdus.
  • Oikomishoidossa kaikki hampaat eivät aina mahdu puhkeamaan tai olemaan hammasrivistössä.
  • Viisaudenhampaan jääminen osittain tai kokonaan puhkeamatta.
  • Ennen suuria leikkauksia tai joidenkin lääkehoitojen aloittamista, esimerkiksi pään ja kaulan alueen syöpien sädehoitoa. Silloin poistetaan huonokuntoiset hampaat, jotka voivat olla riski potilaan yleisterveydelle tai hoidon onnistumiselle.

Miten hammas poistetaan?

Hammas voidaan poistaa tavanomaisesti tai leikkauksellisesti (ks. teksti oikealla).

Poistettavan hampaan alue puudutetaan paikallispuudutuksella. Tavanomaisessa poistossa hammas irrotetaan poistoinstrumenteilla sitä ympäröivästä kiinnityskudoksesta.

Potilas saa omahoito-ohjeet, joissa neuvotaan esimerkiksi poiston jälkeisestä ruokailusta ja suuhygieniasta.

Ohjeet hampaanpoiston jälkeen

  • Pure haavan päälle asetettua harsotaitosta noin 15 minuutin ajan. Harsotaitos varmistaa verihyytymän syntymisen poistohaavaan. Luu paranee hyytymän alla.
  • Kahteen tuntiin hampaanpoiston jälkeen älä laita suuhun mitään, älä tupakoi, äläkä koskettele haavaa.
  • Kun puudutusaineen vaikutus lakkaa (2–3 tunnin kuluttua)
    • Jos haavasta tihkuu verta suuhun:
      • laita harsotaitos haavan päälle ja pure sitä noin 15 minuutin ajan. Älä syljeskele, sillä se voi irrottaa paranemisen kannalta tärkeän verihyytymän.
    • Jos haava-alue tuntuu kipeältä:
      • käytä hammaslääkärin suosittelemaa tai itsellesi parhaiten sopivaa särkylääkettä ohjeen mukaan.
  • Jos haava-alue kipeytyy 2–3 päivän kuluttua hampaanpoistosta, haava ei ole parantunut normaalisti. Ota yhteys hammaslääkäriisi.
Suomen Hammaslääkäriliitto
Finlands Tandläkarförbund